En tajua! Lintutyttö on kuulemma tehnyt minulle lahjaksi korun. Tehnyt. Minulle. Ihan vain minua varten. Tehnyt itse. Ja se on hieno, ihan minun näköinen.

Tunnen vähän syyllisyyttä, kunpa osaisinkin olla sen kanssa yhtä vakavissaan kuin se on minun kanssani! Se on suloinen, niin saakelin suloinen, maailman ihanin tyttö. Ja se on erittäin saatavilla, se on ihan hulluna minuun (ehkä se on sokea, pakkohan sen on olla kun se ei tajua minkälainen hirviö minä oikeasti olen). Kuitenkin mietin vain sitä toista, sitä jota en saa itselleni millään konstilla.

Ihan typerää. Minulla on maailman söpöin ja ihanin tyttö, ja silti saan mahanpohjatunteita jostain ihan tuntemattomasta.

Joskus mietin, että kaikista ihanteellisinta olisi ihastua kokonaan uudestaan. Johonkin ihan uuteen tyttöön, sellaiseen joka räjäyttäisi tajunnan ja olisi niin mmm etten enää muistaisikaan Lintutyttöä tai Kitaristityttöä tai Amélietyttöä tai Unihiekkatyttöä tai ketään muutakaan tyttöä! Haluaisin vain jonkun jolle olisin koko maailma ja joka olisi minulle koko maailma, haluaisin vain jonkun joka olisi niin valtavan tiukasti pureutunut sydämeeni ettei millään muulla olisi väliä. You and me against the whole world. Kunpa sellaista olisikin oikeasti.